Sadekausi

             Lapissa saattavat säät elokuussa vaihdella laidasta laitaan.

             On ollut öitä, jolloin makuupussiin on menty kahdet villasukat jalassa ja paksu villapaita päällä, ja makuupussin suuaukko on vedetty niin tiukkaan kiinni, että henki tuskin kulkee. Ja aamulla pakkiin jääneen veden pintaan on ilmestynyt toista senttiä paksu jääkerros. On myös ollut öitä, jolloin ei ole voinut ajatellakaan makuupussissa nukkumista ja aamuauringossa teltta on ollut kuin sauna.

             Jos uimaan on halunnut mennä, on yleensä ollut tyytyminen jääkylmään veteen. Mutta on myös hypitty joen rantatörmältä yli kaksikymmenasteiseen veteen, joka on auringon paahteessa lämmennyt nopeasti yläjuoksun laakeassa, tummapohjaisessa järvessä.

             Toisinaan on ollut niin tyyntä, että ainoa tuulen vire on syntynyt tuhansien meitä ahdistelevien hyttysten siivistä. Toisinaan taas on joutunut tarpomaan 45 asteen kulmassa vastatuuleen eikä hyttysiä uskoisi olevan olemassakaan.

             On myös satanut.

             Jossain Nunnasen ja Kautokeinon välillä, 70-luvulla, alkoi yhdellä vaelluksellamme eräänä kauniina päivänä kerääntyä pilviä taivaanrannalle. Pienessä tihkusateessa pistimme teltan pystyyn jonkin joen rantaan ja sytytimme tulet. Jo reilussa vesisateessa söimme hernerokat ja näkkileivät ja joimme kahvit. Sateen ropistessa tasaisesti teltan kattoon nukahdimme saman tien.

             Aamulla satoi rankasti ja tuuli toi säähän omat tehosteensa. Nuotio saatiin palamaan, vaikkakin tuskallisen vaivalloisesti. Aamiaisen jälkeen läksimme tietysti joelle heittelemään. Joskus iltapäivällä tulimme muutaman isohkon harjuksen ja parin pienen tammukan kanssa leirille. Vielä vaivalloisemman tulenteon jälkeen pistettiin saalis tikun nokkaan kypsymään ja ruvettiin jo vähän kostuneita vaatteita kuivattelemaan. Kun tarpeeksi sataa, niin sadevaatteet vain hidastavat kastumista, mutta toki pitävät miehen vähän lämpimämpänä. Tällä kertaa pidimme tulen elossa iltaan asti.

             Seuraavana aamuna satoi ja tuuli samalla lailla. Sade ei enää ropissut teltan kattoon vaan lätisi vanhan soputelttamme vettyneeseen telttakankaaseen ja tippui siitä läpi. Makuupussit olivat joistain kohdin melko kosteita ja teltan lattialla oli lammikoita siellä täällä. Jotain vaatetta rättinä käyttäen kuivasimme lammikot ja siirtelimme tavarat syrjään vuotokohtien alta. Toiveikkaina kiristimme teltan kiinnitysköydet ja hyvin vaivalloisesti saimme tehtyä tulet. Sade yltyi kaatosateeksi ja jouduimme panemaan nuotioon yhä isompia puita, jottei se olisi sammunut. Kalastus oli sinä päivänä melko ponnetonta eikä intoa lisännyt se, että vapani kärki katkesi, kun vippasin parisataagrammasta tammukkaa rannalle. Tuntuma kaloihin oli loppureissun ajan melko tönkköinen. Olisi tarvittu useampikiloinen vonkale, jotta väsyttelyyn olisi saanut joustavan otteen eikä sellaista sillä reissulla tullut.

             Illan tullen sade jatkui tasaisen kovana. Olimme läpimärkiä, ja jotta kuivaisimme ja pysyisimme jotenkuten lämpiminä, piti tulta pitää jatkuvasti yllä. Aloimme laittaa koivuja nuotioon suoraan pystymetsästä sen kummemmin pätkimättä eli pari-kolmemetrisiä tuoreita puita oksineen ja lehtineen päivineen. Nuotiosta kasvoi mahtava kokko, joka kehitti sellaisen kuumuuden, että tuoreet puut paloivat helposti ja sade haihtui ennen kuin se osui maahan. Kokon loimussa pysyi lähes mukavasti kuivana.

             Kun aioimme mennä nukkumaan ja kömmimme telttaan, huomasimme, että teltan pohja lainehti yhtenä lätäkkönä ja makuupussit ja muut tavaramme olivat likomärkiä. Telttakankaaseen iskeytyvät isot pisarat hajosivat teltan sisällä tasaiseksi kaiken kastelevaksi tihkuksi. Ei auttanut muuta kuin pistellä puukolle reikiä teltan pohjaan. Sitten vaan kokossa kuivuneet vaatteet päällä ja märkään makuupussiin ja unta niin kauan kunnes kylmyys ja märkyys herättivät. Jälleen puita kokkoon ja kuivattelua ja tietysti ruokaa aina välillä. Olomme rytmittyi märkyyden ja kuivuuden eli kylmän ja lämpimän eikä suinkaan yön ja päivän mukaan.

             Sade ja tuuli jatkuivat vielä kaksi päivää. Välillä satoi rankemmin ja välillä vähän vähemmän; kertaakaan sade ei tauonnut kokonaan, eikä kokkomme ollut kertaakaan lähelläkään sammumista.

             Sitten sade vain lakkasi. Sadepilvet rakoilivat ja hävisivät ja siellä täällä näkyi sinistä taivasta. Ilma pysyi kuitenkin koleana ja kosteana. Päätimme pistää kamppeet kasaan ja suunnistaa kartan mukaan parinkymmenen kilometrin päässä olevalle autiotuvalle. Tupa oli saman joen varrella ja löytyi helposti. Lisäksi tupa oli iso, siinä oli kaksi ikkunaa ja puuhella, joka kuivasi sisäilman nopeasti ja saimme kaikki varusteemmekin suhteellisen helposti levitettyä kuivumaan. Ahneuksissamme lämmitimme puuhellan turhan kuumaksi sillä seurauksella, että päätimme pestä itsemme. Riemusta tai kauhusta karjahdellen juoksimme jääkylmään jokeen saippuan ja shampoopullon kanssa ja hyvin nopeasti takaisin lämpimään tupaan. Uni tuli nopeasti kuunnellessamme jälleen alkaneen sateen ropinaa tuvan katolla.